Tässä se on, pienehkön pihani varjelluin kasvi, särkynyt sydän. Ihan vielä se ei ole tämän kesän osalta komeimmillaan, mutta ihanasti kukkavarsia on jo auennut, joten kesä julistettakoon virallisesti avatuksi 😊
Rehevimmillään tämä kukkani on nykyisin melkoisen valtava puska! Samassa kukkapenkissä ei mahdu enää kasvamaan oikein mitään muuta. Tai mahtuuhan sinne alkukeväällä ja myöhemminkin varsien viereen, mutta melko valotonta on! Olenkin pikkuhiljaa siirrellyt niitä reppanoita mielestäni paremmille paikoille.
Tuossa kukkapenkissä ja sen lähistössä on jotain kummallisen houkuttelevaa. Aivan särkyneen sydämen kylkeen ilmestyi pari vuotta sitten – poliitikon sanoin täysin pyytämättä ja yllättäen – marjapensas ja syreeni (tai sireeni, kuten sitä itse kutsun). Olisihan minä voinut ne siitä hävittää tai siirtää, mutta en hennonut – etenkään kun näin, miten hirmuista vauhtia ne molemmat kasvoivat! Olivat molemmat jo ihan kunnon kokoisia siinä vaiheessa kun edes oikeastaan tajusin, että jotain uutta on ilmestynyt.
Siinä ne ovat edelleen kaikki kolme peräkanaa ja vähän limittäinkin, särkynyt sydän, marjapensas ja violetti sireeni. Kaipa itse tiesivät, mihin asettuivat, ja itse ihan turhaan mietiskelen, pitäisikö jotain erityisjärjestelyjä tehdä 😊
Särkyneen sydämeni taustoista vielä vähän. En ehkä suojelisi sitä niin paljon, ellei se olisi minulle niin erityinen. Ostin sen ”alkuäidin” n. 20 vuotta sitten Euromarketin pihapuolen poistomyynnistä. Purkin kyljessä luki kasvin nimi, mitään vihreää tai muutakaan eloa purkin sisällä ei näkynyt. Hinta oli muistaakseni 50 penniä tai alle. Otin riskin. Riskin, joka kannatti 😊 Ensimmäinen hankkimani perenna.
Parin vuoden kuluttua lehdet ja kukkavarret pursuilivat n. metrisen piha-aidan väleistä ja yli. Se sai ohikulkijoilta ansaitsemansa kehut. Siitä kaivettiin onnistuneesti alut silloiselle mökille, omansa sai myös pari tuttavaa.
Vaikka ero silloisesta miehestäni olikin muilta osin kaikkea muuta kuin yksinkertainen ja helppo, sain ihan luvan kanssa hakea palan särkynyttä sydäntä myös tänne. Kokonaan maasta kasvia ei annettu kaivaa, mutta onneksi onnistuin tuomaan sellaisen alun, joka halusi jatkaa elämäänsä kanssani uudessakin paikassa.
Myös kasvin alkuäiti elää ja voi edelleen hyvin 😊 Noin kerran kesässä satun kulkemaan pihan ohi, ja edelleen aidan yli kurkistavat kauniin vihreät lehdet ja pinkin-/purppuranpunaiset kukat ❤️
Alkukesän ihmeitä ihastellen
Stella (256)