Category: Onni

Posted on

Onnellinen sateesta

Vesi on elämän perusedellytyksiä. Sen on tänä kesänä kyllä huomannut ihan konkreettisesti: nurmikko on paikoittain aika pahastikin kellertynyttä, eivätkä kaikki kesäkukkanikaan kovin hyvinvoivilta enää näytä, kastelusta huolimatta. Naapurin koivukin on kuivuuttaan tiputellut keltaisia lehtiä jo parisen viikkoa. Ei ole tullut vettä taivaalta viime aikoina riittävästi, ei likikään…

Ukkosista, saati vesisateesta ei nimittäin ole ollut moneen viikkoon tietoakaan. Kun eilen illalla korviini osui kaukainen jylinä, hihkuin kuin pikkulapsi. Kohta sataa!!! Jäimme mieheni kanssa pihatuoleille istumaan ja odottamaan tätä pian saapuvaa ihmettä. Hienoa salamointia saatiin ihaillakin, mutta sadetta ei. Pöh! Ei vielä silloin…

Kello on nyt yli kolme aamuyöllä. Miksi olen hereillä? Unihiekat pölisivät uuden ukkosrintaman myötä. Olen aina ollut hieman ukkoshullu. Jaksan seurata tuota luonnonnäytelmää vaikka kuinka pitkään! Ei pelota, mutta en myöskään ole uhkarohkea, vaan kunnioitan tätäkin luonnonilmiöitä. Sen verran lähelle ja lujaa on muutaman kerran jysähtänyt…mahtaako vahva sähköinen kenttäni olla siitä peräisin?!

Tälläkin kertaa sain nauttia upeasta salamoinnista, kuulla hienoja jyrähdyksiä, mutta tällä kertaa maa sai myös vettä!!! Ei vieläkään kovin paljon, mutta enemmän kuin aikoihin. Tällä erää se riittää minulle, olen tyytyväinen ?

Kyllä, olet oikeassa. Lapsenmieleni pääsi taas valloilleen. Mutta olen iloinen siitäkin, sillä osaan näemmä edelleen nauttia näistä elämän tuomista pienistä, arkipäiväisistä onnenhetkistä täysin sydämin.

Pian onnellisena nukkumaan ❤️

Stella (256)

Posted on

Miten auttaisin muita?

Aiemmassa blogipäivityksessäni mainitsin, että kirjoitan joskus myöhemmin auttamisesta. Teen näistäkin pienen jatkokertomuksen.

Auttamatta ensimmäisenä auttamisen muotona tuli mieleeni raha. Ikävä kyllä ilman sitä emme nyky-yhteiskunnassa pärjää ja pysty toimimaan. Toisinaan raha ja lähinnä sen puute nousee elämän keskipisteeksi. Asiaksi, jota ajattelee ensimmäisenä silmien auettua, illalla viimeisenä ja toisinaan jopa keskellä yötä.

Onneksi itselläni ja läheisilläni tilanne ei ainakaan jatkuvasti ole näin paha, mutta rahalle löytyisi reikiä, vähän liikaakin.

Siitä auttamisesta. Kun Veikkauksen Eurojackpot hirmuisine voittosummineen tuli Suomeen, ajattelin ja sanoin ääneenkin, että en edes haluaisi voittaa tuollaisia summia! Siinähän voisi pää seota!

Nyt myöhemmin olen pyörtänyt puheeni, ottaisin sellaisen jättipotin mielelläni: oman talouden lisäksi saisin sen avulla niin monen läheiseni asiat kuntoon, mutta korjattua myös epäkohtia ympärilläni. Voisin lahjoittaa merkittäviä summia haluamiini kohteisiin ja voisin auttaa niin monia varattomia uuteen alkuun. Minkä hyvänolontunteen saisinkaan, jos alueen apteekeissa ja kaupoissa voitaisiin ilmoittaa sadalle ensimmäiselle asiakkaalle maksun koittaessa, että nämä on jo hoidettu…

Toivon sydämestäni, ettei tämä jää loppuelämäni haavekuvaksi, vaan se todella toteutuisi vielä joskus…mieluiten ihan lähitulevaisuudessa ❤️

Stella (256)

ps. Viikonloppuna tavoitat minut puhelimitse, sitä ennen olen todella kiireinen – kuten olen valitettavasti ollut koko kesän!

Posted on

Mikä on intohimosi?

Kuten toissapäivänä mainitsin, loppuviikon teemana ovat Elämän tarkoitus -kirjan kuvat, tekstit ja niiden herättämät mietteet. Tänään siis jatketaan aiheella INTOHIMO ELÄMÄSSÄ.

Meillä jokaisella on haaveita, toiveita ja asioita, joiden haluaisimme toteutuvan. Osa niistä tapahtuu, jos tapahtuu, mutta moneen pystymme itse vaikuttamaan. Niiden kohdalla syy siihen, etteivät asiat ole edenneet, on usein ihan meissä itsessämme. Selitämme saamattomuuttamme jos-jos-jos-tyyliin tai sittenkun-teorialla….Syyllistyn itse tähän samaan jatkuvasti.

Usein meillä ei ole uskallusta siihen. Uskallusta lähteä mukavuusalueen ulkopuolelle. Ei se kivaa olekaan, mutta kun sen teet, voi mikä ilo, onni ja voima sinusta sen jälkeen huokuukaan! Etenkin, jos retki tuntemattomalle alueelle on ollut onnistunut. Väittäisin myös, että vähemmän epäonnistuneetkin matkat ulos mukavuusalueelta antavat uutta voimaa ja rohkeutta. Kannattaa kokeilla, sillä ellet sitä tee, jossittelet jälleen ja kieriskelet varmasti moninaisissa harmituksen tuntemuksissa,

”…Silti kaikista kamalista, vatsaa vääntävistä tunteista kaikkein kamalin on tunne siitä, että sinulla oli tilaisuus tehdä jotain, mitä todella rakastat, etkä tarttunut siihen…”

”Mikä on siis elämäsi intohimo? Mitä tulit tekemään maan päälle? Vastaus näihin kysymyksiin ratkaisee elämän suuren arvoituksen, ja se vasta suuri onkin.”

Mitä minä tulin tekemään maan päälle? Sanoisin, että auttaminen on se, miksi minä olen täällä…mutta palataan tähän aiheeseen joskus myöhemmin.

Mutta….Carpe diem – Tartu hetkeen! Kuuntele sydäntäsi, niin tiedät mikä on intohimosi! Kuuntele itseäsi, niin tiedät, milloin on se oikea hetki toimia!

Näihin mietteisiin…

Stella (256)

Posted on

Usko, toivo, rakkaus

…..tärkein niistä on rakkaus…..

Kuvan tekstissä lukee: Ainoa toistuva teema lukuisissa, suosituissa teorioissa elämästä on rakkaus. Rakkaus kaikissa hauraissa muodoissaan on se mahtava, pysyvä voima, joka antaa todellisen merkityksen jokapäiväiseen elämääämme.

Totta. Rakkauden kohteita on niin monenlaisia. Nyt toivoisinkin huomion etenkin Sinulta, joka koet, ettei elämässäsi ole rakkautta. Oletko varma asiasta? Lue kuvan teksti uudelleen…olen aivan varma, että sinullakin on joku tai jotakin, mitä rakastaa. Se vaan on niin monimuotoista…

Rakkautta on niin paljon muutakin, kuin sitä perinteistä pusi-pusirakkautta…

Rakkaudella

Stella (256)

Posted on

Myrskyluodon Maija – kesänostalgiaa

Se sykähdyttää, pakahduttaa ja itkettääkin joka kerta. Myrskyluodon Maija nimittäin. Oli kyseessä sitten Anni Blomqvistin kirjoittama koskettava tarina luettuna, siihen perustuva tv-sarja katseltuna tai Lasse Mårtensonin upea sävellys kuunneltuna, vaikutus on sama. Harmi, etten käynyt katsomassa musikaaliversiota, jolla Helsingissä juhlistettiin 50-vuotiasta teatteritaloa ja 100-vuotiasta Suomea.

Vähän taustaa niille, joille tarina ei ole tuttu: Maija on saaristolaiskodin tyttö, joka naitetaan kalastaja Jannen vaimoksi kaukaiselle Myrskyluodolle. Meren naapurina eläminen opettaa nöyryyttä ja vahvuutta, ja luodon karuissa olossa Maijasta kasvaa vähitellen sitkeä saariston nainen. Koskettavassa tosielämään perustuvassa tarinassa on lämpöä ja konstailematonta kauneutta. Koreilematon, karu ja surullinenkin, mutta niin kaunis tarina aikansa todellisesta elämästä ja siitä, miten meri antaa, mutta myös ottaa….

Varmaan mietit, mistä ihmeestä ja miksi Myrskyluodon Maija pulpahti blogipäivityksen aiheeksi. No, aina on ollut kesä, kun olen näitä kirjoja lukenut ja sarjaa televisiosta tai tallenteena katsellut. Myös silloin vuosia, vuosia sitten kesä oli parhaimmillaan, kun pääsin ihan oikeasti käymään tuolla saarella Ahvenanmaalla. Onko se oikea saari juuri tuo, vai onko siellä vain kuvattu TV-sarja, siitä liikkuu eri tietoja. Oli kummin vaan, silloin täyttyi yksi unelmani ja sain nauttia siellä muutaman upean päivän Maijan elämää miettien.

Sinä lukijani: kun toivottavasti pian luet tai katselet Myrskyluodon Maijan tarinan (osa ties monettako kertaa – osa teistä elänytkin vastaavaa niukkaa ja karua elämää, sen tiedän), tee se oppien ja samalla muistaen, miten valmiissa, helpossa maassa ja yltäkylläisesti me nykyään elämme. En sano, että nykyään on paremmin, moni asia toki onkin, mutta entisissä ajoissa on paljon opittavaa. Minä tekisin entisestä ja nykyisestä sopivan sekoituksen…

Kuva: Elävä arkisto yle.fi
Kuva: Elävä arkisto yle.fi 

Oikein ihanaa ja rentouttavaa juhannuksen aikaa!

Stella (256)

ps. Muista kerätä kukkaset tyynyn alle ?

Posted on

Juhannuksen aikaan ilmassa on taikaa…

Juhannus kolkuttelee jo nurkan takana. Puolitoista viikkoa ja keskikesän juhla on täällä! Olen tämän päivitykseni kanssa tarkoituksella hieman etuajassa. Haluan, että ehdit rauhassa etsiä ne 7 (jossain päin Suomea kuulemma 9) kukkaa tyynysi alle ?

Olisikin tosi kiva lukea, mitä kukkia sinun tyynysi alta löytyy tai löytyi. Kerro se kommentissa! Paljastan omat löytöni juhannuksen jälkeen…hmm…mitähän silloin mahtaa edes kukkia…

Netin ihmeellisessä maailmassa törmäsin juhannustaikaan, josta en ollut aiemmin kuullutkaan. Aika hassunhauska, pitääkin kokeilla (salaa tuolta omalta siipalta):

”Kävele juhannussaunan yhteydessä takapuoli edellä kohti puupinoa. Mihin halkoon takapuoli osuu, sellaisen rakastajan saat. Jos halko on halkaistu, se on toisen naisen varattu mies tai leski, ja jos puu on kokonainen, mies tulee täysin omaksi.”

Ihanaa juhannuksen odotusta ja soitellaan!

Stella (256)

Posted on

Kesän ensimmäinen

Tässä se on, tämän kesän ensimmäinen vihtani! Enpä olisi maaliskuussa uskonut, että tänä vuonna sen aika on jo toukokuun puolella…Tuoksu on jo nyt huumaava, en meinaa malttaa odottaa iltaa, että pääsen sen kanssa saunaan.

Olen saunonut viime aikoina todella vähän. Olenkin siinä(kin) suhteessa ilmeisesti hieman poikkeava, yleensähän suomalaiset eivät kesäisin juuri muuta teekään kuin saunovat. Päivällä kirotaan hirmuista hellettä ja parin tunnin päästä painellaan löylyihin ? Nautin minäkin kesällä saunomisesta, todella paljon nautinkin, mutta vilukissana käyn talviaikaan lauteilla huomattavasti useammin. Tapansa kullakin, näinhän se menee.

Alkuviikolla blogissa katsellaan kortteja….tai ei katsella, vaan valitaan….ole tarkkana ja nopea ? Ennen sitä päivitystä voit ottaa puhelimen käteen ja soittaa minulle, odottelen sitä täällä!

Ihanaa toukokuun viimeisen viikonlopun jatkoa!

Stella (256)

Posted on

Keväistä hellettä

Huh hellettä! Ei saisi valittaa, mutta kyllä tämä kuumuus alkaa syödä jo paatuneintakin auringosta nauttijaa ? Onneksi meidän pihaan sentään tuulee, vaikka melkoista ”linnunmaitoa” sekin lämmöltään on ja sisällä on onneksi ainakin hieman viileämpää. Eli ei saa valittaa ?

Päädyin tekemään melko radikaalin muutoksen blogipäivityksiini. Lupaan kirjoittaa niitä paljon useammin, mutta lyhyemmin. Todennäköisesti aiheet muuttuvat vielä enemmän hetkessä elämiseen, mutta sinulla on mahdollisuus vaikuttaa niiden sisältöön. Toivottavasti tämä on hyvä ratkaisu myös sinun mielestäsi!

Haluaisin, että kerrot minulle, mistä sinä mieluiten haluaisit lukea? Oman päiväni tapahtumista, ennustajan työhön Iiittyvistä jutuista (mistä ja millaisista), asioista, joista minä pidän vai jostain muusta?! Kerro se lukijan kommenteissa.

Helteistä viikon jatkoa ja palataan pian asiaan – muista juoda riittävästi!

Stella (256)

Posted on

Sielunkumppanit

Nyt on aivan pakko tehdä lyhyt tarkennus edelliseen Kohtalo kuljettaa -blogipäivitykseen liittyen.

Se tunne, kun toinen puoliskosi sanoo / kommentoi jotain, mikä itselläsi on vasta ”kielen päällä”. Ja se, kun tulet kaupoilta ja olet shoppaillut jotain, mitä ei ehkä olisi pitänyt – toinen tietää sen ilman sanomista. Tai kun vasta suunnittelet tekeväsi jotain, toinen jo arvaa, mitä mielessäsi on….

Eikös tämä ole todellista sielunkumppanuutta? En tätä puolta parisuhteestamme nostanut esille, mutta nyt oli pakko siitä erikseen kertoa, koska taas parina viime päivänä näitä hetkiä on ollut vaikka kuinka monta – oikein hymyilyttää. Taidan olla melkoisen onnellisessa asemassa, vaikka välillä tuo ärsyttääkin, että olen miehelleni kuin avoin kirja ?

Ihanaa äitienpäiväviikonloppua ja soitellaan!

Stella (256)

Posted on

Kohtalo kuljettaa

Kutsut sinä sitä kohtaloksi, sattumaksi tai johdatukseksi, lopputulos on likimain sama ja tietänet, mitä tarkoitan: tapahtuma, jossa on outoja ja uskomattomiakin käänteitä, mystisiä kohtaamisia ja odottamaton lopputulos. Näiden vaiheiden ja sattumusten muistelu saa meidät pyörittelemään päätämme, niin uskomattomilta tietyt seikat vaikuttavat edelleen. Vilinväreitäkin vilisee. Tuntuu hienolta ja jännältä ?

Palasimme mieheni kanssa viikonloppuna muistelemaan yhteistä matkaamme. Saman katon alla se ei ole kestänyt vielä montaakaan vuotta, mutta matkamme on alkanut yli 20 vuotta sitten. Tietämättämme, mutta tarkoituksella niin.

Yksityiskohtiin menemättä näiden vuosien varrelta löytyy tasaisin väliajoin monenlaisia yhteensattumia ja useita kohtaamisia, jotka molemmat muistamme edelleen, vaikka emme varsinaisesti toisiamme tuolloin edes tunteneet. Joku toisessa on kolahtanut jo silloin, koska olemme satavarmoja, että tapahtumissa olemme olleet mukana juuri me kaksi. Meillä ei ole ollut sama ystäväpiiri, ja mieheni on asunut muuallakin tässä välissä. Monenlaisia valintoja ja päätöksiä elämässä, ei aina niin hyviäkään. Silti tai juuri niiden ansiosta  lopulta tiemme kohtasivat. Onni odotteli nurkan takana.

On hyvä, ettemme tutustuneet toisiimme paremmin yhtään aiemmin, siitä olen täysin varma. Nämä parikymmentä vuotta hioivat molempien pässinpäistä luonnetta sopivasti – nuorempana olisivat sarvet todennäköisesti kolisseet niin, että yhteinen polku olisi jo katkennut.

Olimme aluksi parina melkoinen ihmetyksen aihe. Jos suhteemme oli meille itsellemmekin yllätys, oli se sitä myös muille. Luulen, että jossain lyötiin alkuaikoina vetoakin siitä, kauankohan nuo mahtavat olla yhdessä…mutta eivät epäile ja ihmettele enää. Ja mikä parasta. Mies, joka ei uskonut puupennin vertaa kohtaloon tai mihinkään muuhunkaan yliluonnolliseen myöntää nykyään, että kaikki on mahdollista…

Hyvin usein ennustuksetkin saavat soittajan pyörittelemään päätään epäuskoisesti. Korteista tulee, välillä oikein tunkemalla tunkee esiin jokin asia, jota soittaja ei mitenkään voi kuvitella osaksi lähitulevaisuuttaan. Se voi olla esim. muutto, uusi parisuhde, tai jokin muu asia tai tapahtuma, jota ei ole elämäänsä sillä hetkellä ajatellut lainkaan….

….ja kyllä, se tapahtuu kun sen aika on, koska niin on tarkoitettu ? Sinulta se vaatii kuitenkin myös jotain: malttia odottaa vaadittu aika ja odottaa sitä avoimin silmin ja mielin. Odotuksesi palkitaan, kunhan uskot riittävästi ja otat sinulle tarkoitetun asian vastaan.

Tiedän, että näitä ennustettuja, ”uskomattomia” asioita on toteutunut, asiakkaat ovat niistä soittaessaan kertoneet. Jos sinä olet yksi heistä, kerro siitä muillekin Ennustaja24-sivujen palauteosiossa tai jätä kommentti tänne blogiini.

Aurinkoterveisin

Stella (256)